Sana „simulacrum“ on sinänsä melko vanha termi filosofian ja uskontojen alalta, joka edustaa kuvaa tai siihen liittyvää yhteyttä henkilöiden tai asioiden välillä. Tässä yhteydessä „simulacrum“ viittaa yleensä kopioon tai vastaavaan esitykseen, jonka vaikutusta ei voi juurikaan erottaa todellisuudesta. Äärimmäisen tarkka jäljitelmä luo tällöin oman todellisuutensa, joka koetaan oikeaksi asiaksi. Termi herättääkin kysymyksiä siitä, miten ymmärrämme todellisuuden ja miten kuvat, symbolit tai representaatiot vaikuttavat käsityksiimme. Samalla kyse on siitä, miten asioita voidaan esittää niin, että ne voivat luoda oman „todellisuutensa“, joka on olemassa alkuperäisestä todellisuudesta riippumatta.
Käsite „simulacrum“ on itsessään varsin monitahoinen eikä sitä ole kovin helppo ymmärtää, minkä vuoksi seuraavassa artikkelissa on tarkoitus antaa hyvä yleiskatsaus termin „simulacrum“ määritelmästä, sanan alkuperästä, merkityksestä sekä käytöstä.
Sanan „simulacrum“ määritelmä
Sana „simulacrum“ on peräisin latinan kielestä, ja se kirjoitetaan synonyymisesti myös nimellä „simulacrum“. Se viittaa olemassa olevaan tai kuviteltuun subjektiin tai objektiin, joka on hyvin samankaltainen tai ainakin sukua toiselle subjektille tai objektille. Termi on johdettu latinankielisestä sanasta „simulo“ (käännetty: „samankaltaisuus“ o „peilikuvallisuus“). Kun „simul“ (käännetty: „yhtäläinen) viittaa samankaltaisuuteen, „acrum“ (käännetty: „object“ o „construct“) kuvaa kohdetta tai esinettä, joka on hyvin samankaltainen kuin alkuperäinen.
Termillä „simulacrum“ voi olla sekä myönteisiä että kielteisiä merkityksiä. Se rinnastetaan kuitenkin usein alkuperäisyyden harhaanjohtavaan vaikutelmaan, jota se ei todellisuudessa edusta. „Simulacrumia“ pidetään kuitenkin myös tuottavan fantasian käsitteenä, jossa keinotekoisia asioita tai olentoja voidaan luoda niin sanotuissa „simulaatioissa“. Monien tiedemiesten mielipiteiden mukaan „simulakrumin“ käsitettä pidetään sivilisaatiomme ratkaisevana välineenä hyödyntää luonnon ja evoluution tietoa ja monimuotoisuutta.
„Simulacrumin“ alkuperä ja merkitys
„Simulacrumin“ käsite juontaa juurensa antiikin ajoilta. Siinä se sai alkunsa filosofisista pohdinnoista. Myöhemmin termin loi Jean Baudrillard, joka kehitti „simulacrumia“ edelleen todellisuuden hienovaraiseksi muuttamiseksi symboliseksi representaatioksi ja siitä johtuvaksi muutokseksi havaintokyvyssämme. Nykykontekstissa „simulacrum“ tarkoittaa yksinkertaisesti kuvaa, jäljitelmää tai inspiraatiota henkilöstä tai esineestä.
Termin „simulacrum“ käyttö
Termiä „simulacrum“ käytetään nykyään eri yhteyksissä. Se on kuitenkin melko harvinainen, korkeatasoinen termi, joka on luonteeltaan hieman arkaainen ja jota käytetään yleensä vähemmän puhutussa arkikielessä. Merkittävimpiä aloja, joilla „simulacrumia“ käytetään, ovat mm. seuraavat:
- uskonnollinen konteksti
- taide ja kulttuuri
- filosofia
Seuraavien alalukujen tarkoituksena on antaa lukijalle käsitys siitä, missä määrin ja miksi termiä „simulacrum“ käytetään edellä mainituissa yhteyksissä.
Uskonnollinen konteksti
Uskonnollisessa kontekstissa „simulacrumia“ käytetään usein synonyyminä „pyhille kuville“, „epäjumalille“ tai „kangastuksille“. Tässä yhteydessä tulee merkitykselliseksi ajatus ikoneista tai rituaaleista symbolisina representaatioina, joiden tarkoituksena on luoda yhteys hengelliseen maailmaan, vaikka ne ovatkin vain aineellisia representaatioita. „Simulacrumia“ pidetään siksi negatiivisena ja joissakin uskonnoissa jopa kiellettynä, tai pikemminkin ne ovat laittomia. Tosin termiä „simulacrum“ käytetään tässä yhteydessä melko synonyymisesti ja siten harvemmin, kuten esimerkiksi „epäjumalia“.
Taide ja kulttuuri
Taiteen ja kulttuurin alalla „simulacrum“ viittaa lähinnä taideteoksiin, jotka ovat rintakuvien, maalausten tai muovisten muotojen muodossa ja jotka ovat hyvin lähellä todellisuutta. Tässä yhteydessä „simulacrum“ on siis jälleen myönteinen termi. Taideteokset voivat nimittäin toimia luovina simulaatioina, jotka välittävät merkityksiä ja tunteita todellisuudesta abstrahoiden. Loppujen lopuksi erityisesti taiteessa ja kulttuurissa tätä prosessia halutaan ja arvostetaan vastaavasti.
Filosofia
Filosofisessa kontekstissa termi „simulacrum“ viittaa ennen kaikkea Baudrillardin työhön, joka näkee „simulacrumissa“ kasvavan siirtymän autenttisesta todellisuudesta maailmaan, jossa simulaatiot saavat yliotteen. Nykyään media, mainonta ja erityisesti nykyaikainen teknologia nähdään erityisesti simuloitujen todellisuuksien luojina, jotka vaikuttavat havaintoihin (usein negatiivisesti) ja luovat uuden „hypertodellisuuden“ tason.
„Simulacrumin“ sosiaalinen luokittelu
Yhteiskunnallisesti termi „simulacrum“ voidaan pikemminkin kohdistaa (ja sen ymmärtää lähinnä) koulutettuun porvaristoon. „Simulacrum“ edustaa tässä yhteydessä synonyymistä termiä varsin erityisellä alalla (uskonto, taide ja kulttuuri sekä filosofia), jonka kanssa vain harvat ihmiset todella joutuvat syvään kosketukseen. Näin ollen suurin osa ihmisistä ei myöskään ymmärrä „Simulacrumia“. Jos ylipäätään, termi on tuttu myös vanhemmille ihmisille, jotka ovat poimineet sen sattumalta jostain elämänsä varrella.
„Simulacrumin“ kritiikki
Kriitikot näkevät „Simulacrumissa“ ennen kaikkea vanhentuneen käsitteen tai pikemminkin pessimistisen näkemyksen yhteiskunnasta. Väitetään, että todellisuus korvattaisiin yhä enenevässä määrin keinotekoisilla simulaatioilla, mikä diskreditoi luojan suorituksen. Tällaista kritiikkiä esittää myös Baudrillard, joka pelkää, että „simulacrum“ laiminlöisi inhimillisen kokemuksen monimutkaisuuden ja heikentäisi yksilöllisen havaitsemisen voimaa. Lisäksi „Simulacrumia“ kritisoidaan siitä, että se on hyvin pinnallinen eikä puutu inhimillisen vuorovaikutuksen ja merkitysten syvyyteen. „Simulacrumin“ lisäksi ennen kaikkea omaperäisyyttä pitäisi heidän mukaansa kannustaa ja arvostaa enemmän.
Johtopäätökset „simulacrumista“ ja samankaltaisten termien nimeämisestä
Lopputulos on, että „simulacrum“ on todellisuuden esittämistä subjektien tai objektien muodossa. Nämä ovat kuitenkin niin lähellä todellisuutta, että niitä ei voi erottaa alkuperäisestä. Kriitikot syyttävät „simulacrumia“ huonosta laadusta sekä kekseliäisyyden puutteesta. Uskonnossa „simulacrumia“ pidetäänkin yleensä kielteisenä asiana – taiteessa ja kulttuurissa sekä filosofiassa mielipiteet ovat yleensä neutraalimpia tai pikemminkin myönteisempiä. Sinänsä termi on kuitenkin useimmille ihmisille melko tuntematon.
Vastaavia termejä ovat esimerkiksi „hyperreality“ sekä „simulaatio“. Siinä missä „hypertodellisuus“ kuvaa todellisuutta, joka ylittää todellisuuden ja on siten puhdasta fiktiota, „simulaatio“ on vain kuva alkuperäisestä todellisuudesta. „Hypertodellisuus“ esiintyy esimerkiksi tietokonepeleissä ja tieteellisissä abstraktioissa. „Simulaatio“ taas lentosimulaattoreissa.