„Tehillim-kirjat“, jotka tunnetaan myös nimellä „Psalmit“, edustavat kiehtovaa, keskeistä runollisten tekstien kokoelmaa monissa eri uskonnoissa, mutta erityisesti juutalaisuudessa. Ne ovat yhteensä viisi pientä vihkoa, jotka sisältävät monipuolisesti inhimillisiä kokemuksia sekä ekstaattista ylistystä. Liturgisten tekstien lisäksi „Tehillimit“ sisältävät myös syvästi koettuja valituksia ja avaavat kokonaisnäkymän ihmissieluun.
„Tehillimissä“ käsitellään esimerkiksi kiitollisuutta, kärsimystä ja toivoa, ja ne tarjoavat syvällistä ymmärrystä kulttuurisista ja uskonnollisista realiteeteista. Niitä pidetään siksi tärkeinä teoksina juutalaisuudessa. Mutta mistä „Tehillimissä“ tarkalleen ottaen on kyse, mistä ne ovat peräisin ja mitä viestiä ne välittävät? Seuraavassa artikkelissa on tarkoitus antaa kattava selitys tästä. Lisäksi selvitetään „Tehillimien“ merkitystä juutalaisuudelle ja juutalaisuskovien jokapäiväiselle elämälle.
„Tehillimin“ määritelmä
Termi „Tehillim“ on peräisin heprean kielestä ja tarkoittaa jotakuinkin „ylistyslauluja“ tai „ylistyslauluja“. Itse „Tehillim“ on johdettu sanasta „tehillah“, joka tarkoittaa ylistystä, mutta myös hintaa. Tällä viitataan erilaisiin lauluihin, teksteihin ja psalmeihin, joiden tarkoituksena on välittää monipuolista kirjallista maisemaa, joka on täynnä tunteita ja hengellisyyttä. Noin 150 runoa ja laulua, jotka sisältyvät kuhunkin viiteen „Tehillimiin“, kertovat ihmissuhteista, mutta myös tunteista, onnesta ja onnettomuudesta.
Luomakunnan ylevistä ylistyksistä epätoivoisiin avunhuutoihin „Tehillim“ tarjoaa ainutlaatuisen näkemyksen ihmisen ominaisuuksista ja toimii siten tärkeänä inspiraation, kokemusten ja ja hengellisen pohdinnan lähteenä. „Tehillimit“ ovat siis kaiken kaikkiaan hyvin arvokkaita ja tärkeitä kirjoja, jotka kaikkien uskovien juutalaisten on täytynyt lukea jossain vaiheessa elämäänsä.
„Tehillimin“ alkuperä ja historia
Nykyisten „Tehillimien“ alkuperä juontaa juurensa muinaiseen Israeliin. Siellä sanotaan: „Mooses antoi israelilaisille viisi Tooran kirjaa, ja Daavid puolestaan antoi heille viisi Psalmien kirjaa (Tehillim)“.“. – lukee rabbiinikommentissa „Midrash Tehillim“, joka ajoittuu 3.-9. vuosisadalle jKr. Historioitsijoiden mukaan „Tehillim“ syntyi siis useiden vuosisatojen aikana. Noihin aikoihin Daavidin laaja kokemusrikkaus jaettiin „Tehillimin“ viiden kirjan kesken.
Yhdistettynä paikallisiin virsiin ja runoihin tämä loi ainutlaatuisen kollektiivin, joka edustaa Israelin kansan kulttuuriaarretta. Kautta historian „tehillimejä“ käytettiin sitten erilaisissa uskonnollisissa yhteyksissä temppeliseremonioista yksittäisiin rukouksiin. Tehillimien historia heijastaa näin ollen juutalaisen hengellisyyden poikkeuksellista kehitystä, ja se on edelleen hyvin merkittävä tänä päivänä.
Mikä on „Tehillimin“ sisältö? Selitys
„Tehillimissä“ on useita runoja, lauluja, psalmeja sekä ylistyslauseita, jotka on kerätty vuosisatojen kuluessa sekä juutalaisilta jumalilta että juutalaiselta kansalta. Seuraavissa alaluvuissa selitetään „Tehillimiin“ liittyviä kohtia:
- Kirjojen rakenne
- Psalmien rakenne
- Jako viiteen kirjaan
Kirjojen rakenne
„Tehillim“-kirjojen rakenne poikkeaa aluksi siitä, mitä voisi odottaa, sillä ne ovat varsin erilaisia. Jokaisella kirjalla on ainutlaatuinen temaattinen koostumus. Viiden kirjan avulla pyritään kattamaan laaja kirjo inhimillisiä tunteita – esimerkiksi koulutus- tai opetustarkoituksessa. Näin psalmit (eli runollinen, uskonnollinen teksti), virret sekä runot ja laulut vuorottelevat yhä uudelleen. Tämä vaikuttava järjestely kuvastaa paitsi taiteellista hienostuneisuutta myös syvällistä jäsentelyä, joka mahdollistaa inhimillisen kokemuksen kattavan esittämisen. „Tehillim“ vaikuttaa näin ollen luettavuudeltaan monipuoliselta ja monipuoliselta ja samalla äärimmäisen opettavaiselta.
Psalmien rakenne
Myös itse psalmeille on ominaista suuri vaihtelevuus. Yksittäiset psalmit vaihtelevat kuitenkin huomattavasti muodoltaan ja sisällöltään. Niinpä „Tehillimissä“ esiintyy muun muassa seuraavanlaisia psalmityyppejä:
- Kanteleet
- Rukoukset
- valitukset
- viisauden opetukset
- tunnekertomukset
Monet „Tehillimiin“ sisältyvistä psalmeista on kirjoitettu runollisella kielellä, joka paitsi korostaa niiden emotionaalista syvyyttä, myös korostaa niiden taiteellista kauneutta.
Jako viiteen kirjaan
Jako viiteen „Tehillim“-kirjaan ei ole ainoastaan temaattisesti ja organisatorisesti merkityksellinen – pikemminkin tämä jako mahdollistaa myös näkemyksen siitä hengellisestä kehityksestä, jonka juutalainen kansa kävi läpi 3. ja 9. vuosisadan välillä jKr. välillä. Kukin kirja kuvastaa historian eri vaiheita. Viisi kirjaa „Tehillim“ on jaettu seuraavasti:
1. Ensimmäinen kirja (jossa on psalmit 1-41).
2. Toinen kirja (psalmeilla 42-72).
3. Kolmas kirja (psalmeilla 73-89).
4. kirja (jossa on psalmit 90-106)
5. viides kirja (psalmeilla 107-150)
Mihin „Tehillimejä“ käytetään?
„Tehillimillä“ on suuri merkitys juutalaisten jokapäiväisessä elämässä. Ne toimivat perustana erilaisille uskonnollisille käytännöille, kuten rukouksille, ylistyslauluille, valituksille ja kiitollisuuden ilmauksille. Näin ollen Tehillimit ovat keskeinen osa juutalaista, uskonnollista elämää. Tehillimit eivät siis ole vain rukouksia, vaan myös hengellisen pohdinnan ja inspiraation lähde, joka tunkeutuu syvälle yksilön ja yhteisön sieluun. Juutalaiset uskovat kantavat siksi yksittäisiä tai jopa kaikkia viittä „Tehillimiä“ mukanaan jokapäiväisessä elämässä ja käyttävät junamatkan tai lyhyen kävelyn puistossa lyhyeen lukemiseen niiden sisällä. Näin voi tapahtua henkistä virkistystä.
Kuinka tärkeitä „Tehillimit“ ovat juutalaisuudelle?
Lopputulos on, että „Tehillimit“ toimivat rikkaana lähteenä täynnä uskonnollista inspiraatiota ja niitä luetaan juutalaisuudessa usein jokapäiväisessä elämässä. Ne edustavat smorgasbordia, joka koostuu erilaisista psalmeista, hymneistä, valituslauluista sekä runoista ja vertauksista, joita juutalainen papisto sekä israelilaiset ovat vuosisatojen kuluessa laatineet.
Tehillimiin liittyvät muun muassa termit „Tefillin“ ja „Kippa“, jotka ovat myös hepreankielisiä sanoja. Kun „tefillin“ on tyypillinen juutalainen rukousnauha, e edustaa juutalaista päähinettä, jota juutalaisuudessa miehet käyttävät ilmaistakseen jumalallista kiintymystään.